Designsapiens blog

Eilen tuli vähän käytyä yössä joten tänään jäi ylimääräistä aikaa tuottaa noita kuvia. Eli nyt Italian puolella jo. Venetsia. Ei haissut. Tarviipi katsoa saanko jo ens viikolla Firenzen kuvia, jos en niin sitten en. Perjantaina kun pitäs hakea iPhone ja sitten hypätä junaan. Porissa meneekin sitten mukavasti yli viikko.

Venetsia 2008 photot »

kommentoi -- kommentteja (0)

Nonii, ekat setit olis valmiina, eli Zurich ja Salzburg. Venetsia kuvista jo osan RAWweista sain käännettyä, joten niitäki varmaan kohta tulossa. Mutta, tässäpä nyt ekat pari sataa kuvaa matkoilta.

Zurich 2008 kuvat »

Salzburg 2008 kuvat »

Muutama kuva tuli myös Helsingistä kun siellä oleskeltiin Juhiksen ja Miran luona, elikkä Helsinki kuvat»

11-12.7 pitääkin sitten suunnata kohti Poria että pääsee jazzailemaan.

kommentoi -- kommentteja (4)

Jälleen oli aika käydä kruisailulla LoveBoatissa. Kivaa oli niinkuin aina ennenkin. Eli sieltä sitten vähän kuvia.

Loveboat 2008 photos »

Ulkomaankuvia tulee kohta :)

kommentoi -- kommentteja (0)

Nonii, todellakin saitti oli jonkin aikaa poissa internetskusta joten nyt pläjäytetään massiivinen loppustoori. Venetsia – Firenze – Rooma – koti. Tarina alkaa, hae kahvia, tupakat valmiiksi, jalat pöydälle.

Salzburg aamu ja kohti Venetsiaa 30.5.

Herätys oli sitten 0515, todella kuuma oli yöllä nukkua. Aamulla sitten käveltiin bussille, kohti rautatieasemaa ja hypättiin junaan. Raiteelta 3 lähti juna kohti Venetsiaa. Aamu oli raikas, ei kovinkaan kuuma. Meillä oli varattu hytti mutta 2-3 pysäkin ajan saatiin yläasteikäisiä teinejä hytti täyteen kun he olivat menossa kouluun. Älämölöä riitti ja kihitystä ja hihitystä. Kun heistä päästiin eroon niin tuli hirvee uni joten vähän siinä sitten nukahteli. Välillä katteltiin maisemiakin. Ei ihan niin nättiä maisemaa kuin Salzburg – Zurich matkalla, mutta ihan kelpuutettavaa silmänruokaa. Nukuttiin sitten melkein Villachiin asti. Siellä kävästiin vähän jaloittelemassa, n. 45minsaa oli aikaa vaihtoon. Kahvit vedettiin ja takasin junaan. Sitten istuttiin samassa hytissä japanilaisten kanssa, äiti, poika ja pojan tyttöystävä jotka söi pahanhajuisia ruokia jostain muovipussista. Parit nimipäivä onnittelutkin tuli matkalla. Hyttiin tuli vielä italialais/saksalainen äiti lapsensa kanssa, söpö kersa opetteli laskemaan kummallakin kielellä, samalla opettelin itekkin laskemaan :)

Perillä Venetsiassa. Asemalta ku ulos pääsi niin jälleen tuttu kuumuus iski, asteita taas juhannus-saunan verran. Ostettiin asemalta samalla liput Firenzeen johon suunnataan sunnuntaina. Asemalta sitten heti vasemmalle pienen matkaan hotellille, Hotel Rossi. Perus pikkuhuone, ei telkkaria, vain tarvittavat elämän peruselementit, sänky, vessa, suihku, ikkuna ja propelli katossa. Naaman pesut ja streetille.

Hullua sokkeloa, siltoja, ei haissut, gondoolikyydit hintaa 80-100e, gondooli-kuskit huusi joka nurkassa “Gondoolaaa, gondooolaaa…”, ei TODELLAKAAN siis otettu kyytiä vaikka ajatuksena oli. Paljon hienoja paikkoja oli, Suunnon pikkukompassi oli kovassa käytössä, Kauniita katuja, rakennuksia ja pikku yksityiskohtia. Jotkut kadut oli kyllä niin kapeita että jos on kovinkin iso mies niin ei varmasti mahdu menemään. Suunnistettiin aika hyvin San Marcon piazzalle. Harmiksemme siellä oli vähän restaurointi menossa, mutta ei pahasti. Turisteja, puluja, orkestereja etc. Otettiin myös kuva jossa meikä seisoo keskellä piazzaa, yrtin vähän saada samanlaista kuvaa joka on otettu isästäni samaisessa paikassa silloin kun hän oli minua jonkin verran nuorempi ja reilaamassa.

Käveltiin ympyrääm, syötiin mahtavaa sorbettia, kuvailtiin, ihmeteltiin että kuinka paljon fake-brändien myyjiä kaduilla, Vuittonia, Pradaa, etc. olis lähtenyt pilkkahintaan ;) Naamiokauppoja joka kulmassa, missään niissä ei saa kuvata vaikka eivät edes myy aitoja naamioita. Muutamia ihan oikeitakin naamioiden käsityöliikkeitäkin löytyi. Rialton silta oli muuten AIVAN törkeen täynnä turisteja, huh, ja miljoona pariskuntaa jotka halusi että heitä kuvataan siinä. Yritä siinä nyt sitten saada hyvää kuvaa ilman niitä amerikkalaisia “i´m so hot and cool”-pariskuntia. Paikallisilla on paljon koiria, kaikki tuntuu tuntevan kaikki, aika paljon turisteja jo tähän aikaa vuodesta, mutta turistit kyllä katoaa tuohon Venetsia labyrinttiin sen verran hyvin että paljon saa kävellä katuja ilman sielun sieluakaan. Kaupasta vähän safkaa ja hotellille syömään ja lepäämään.

Venetsia, toinen päivä 31.5

Nukuttiin varmaan 11tuntia. 1100 lähdettiin taas kierteleen. Cafe lattet taas lähikuppilasta. Katseltiin samalla paikallisten kahvihetkiä siinä ja heidän loputonta jutustelua. Tietenkin melkein joka toinen otti myös kahvin perään aamuryypyt. Lähdettiin kohti Accademia, matkalla kierreltiin kauppoi, käytiin katsomassa Leonardo Da Vincin keksintöjä yhdessä kirkossa (hinta 6e, vähän liikaa) mutta tiedänpäs nyt että se keksi myös kuulalaakerin, heko heko hee hoo. Nähtiin matkalla myös yhdet häät, pariskunta tuli kirkosta, nousi todella hienoon gondooliin jossa oli jo kuvaaja ja videokuvaaja valmiina odottelemassa. Gondoolikuskikin pistänyt ykköset päälle ja keltainen huivi reidellä. Todella kauniin näköistä meininkiä. Kirkko oli Santa Maria Gloriosa dei Frani, että tiedoks vaan niille jotka haluu makeet häät… onko niillä netissä varauslomakkeita ;)

Ostin yhdestä kirjakaupasta matka-Moleskinei, Venetsia ja Rooma. Käteviä, mahtavia, kompakteja, itse saapi kirjottaa omat matkaoppaansa. Kävästiin rannalla (ei hiekka) missä menee Canale della Giudecca, mahdottoman kuuma ilma. Santa Maria del Visitazione kirkosta parit photot. Kuunneltiin katusoittajaa joka veti niin makeesti Stairway to Heavenin että pakko oli pari ropoa antaa. Mentiin vähän puistoon istuun ja juomaan vettä kunne mentiin sinne Galleria dell Accademiaan.

Accademiaan hinta 6,5e. Kaikki tavarat piti jättää narikkaan. Nappasin vaan rahat, kännyn ja muistikortin kamerasta messiin. Kuviahan siis siellä ei saanut ottaa. PRKL! 1400-1700luvun taidetta, ikonitaidetta, enimmäkseen kristillistä aihetta sisältäviä tauluja, mahtavia 1400-1500-luvun tauluja Venetsiasta, joista huomasi että paikka ei ole kyllä muuttunut miltei yhtään vuosien jälkeen. Jopa ne oudot savupiiput taloissa oli sieltä asti lähtösin. Paikka läpi ja sitten taas lattelle kahvilaan Campo Santo Stefanon aukiolle. Kävästiin myös katsomassa noita kalliiden putiikkien ikkunoita, käytiin taas naamioita tsiikaas. Yhdet espressot vedettiin tiskillä matkalla kun alko väsyyn. Nii juu, tiskillä espresso maksaa 1e, mutta jos istut pöytään niin hinta on jopa 4e. Eli, älä istu, juo tiskillä, nopeasti, häivy, ciao.

San Marcon piazzalla on kello, Torre dell Orologio, hämy kun siinä numero neljä kirjotetaan roomalaisilla numeroilla IIII, kun se pitäs olla IV. Miks. Sit siinä oli vielä erikseen 12 ja 24 tuntinen kello. Noh, mietittii ja vedettiin taas sorbetit. Huom. minttu-sorbetti ei ole hyvää. Huom.2, sorbettia kun vetää nopeesti niin sattuu päähän. Sitten vedettiin 2e:n pizzaslicet ja suunnattiin hotellille vaihtaa kledjui. Matkalla pysähdyttiin kuvaan Canal Grandea todella hyvästä kohtaan, ei turistei lähelläkään, Campo della Pescarialta (kenties kalatori, siinä haisi kalalta).

Hotellin jälkeen vielä sitten kävelylle Cannaregion suuntaan. Ekaksi mentiin punaviinille Pleasure Cafeeseen, ihmeellinen ja hauska todella pieni paikka. Vain muutama istumapaikka. Katseltiin iltakansaa, vähän kuvausta, etsittiin ruokamestaa. Oltiin yhtäkkiä kävelty niin pitkälle että oltiin melkein San Marcon piazzalla taas. Käännyttiin takasin, noin puolessa välissä oli ruokamesta jossa näyttävästi paikallisille maistui ruoka myös joten maastouduimme joukkoon. Massiivise calzone-sisäänpaistetut pizzat otettin. MIELETÖN JUUSTOPOMMI. Mahtavan makuista. Pari calzonea ja mineraalivedet makso 20,30e. Ja tippiä 4e. Kävästiin sitten vielä vetemässä jätskipallot Campo San Geremian aukiolla. Takas hotellille, nyrkkipyykkiä, pakkaamista, Firenzen mestojen tsekkaamista, suihku ja nukkuun.

Tsekkin the mestat at Firenze 1.6.

Aamulla 10:00 maksettiin hotelli, kohtia asemaan sitten sen jälkeen. Paljon jengiä lähdössä moneen suuntaan. Hypättiin junaan joka meni Roomaan asti, mutta siis Firenzen kautta. Muistettiin jopa leimata lippumme niissä keltasissa laitteissa. Eka saatiin hyvä paikka sellasessa neljän istuimen pöytä paikassa. Noh, iloa ei kestänyt kauan kunnes jouduttiin antaa paikamme varanneille. Seuraavassa paikassa saatiinki olla loppumatka. Paikkaliput pitää pyytää erikseen jos sellaset haluaa, ei tule automaattisesti. 2:40t meni aikaa matkassa. Pikku nokoset ehti ottaa loppuosassa matkaa.

Firenzen rautatieasema oli kyllä aika neuvosto-tyylinen, Mussolinihän sen sinne on pistänyt rakenteille ja visiot ollut selkeet. Hotellia lähdettiin etsimään, vähän eksyttiin mutta kiva oli eksyä suoraan Duomon kirkolle. Massiivinen pläjäys se kirkko. Todellakin häikäisevä näky. Hiki valui todella tiuhaa kun rinkka selässä ja paljon kävellyt. Huomattiin että siellä vaihtui yhden kadun nimi jopa kolme kertaa eri nimiseksi matkalla. Mutta, Hotel Sampaoli löytyi. Kapeaa portaikkoa ylös kolmanteen kerrokseen. Pirteä vastaanotto. Parit tietokoneet, kahviautomaatti, DVD-leffoja ilmaiseksi jos tulee tylsää, luettavaa etc. Huone oli todella hieno ja siisti ja kalusteet sellasia ruskeita klassisia ja värikkäät seinät. Ei ollut WLANia :(
Kamat levitettiin, selän oikaisua ja cityyn.

Pitkä retki, kostea ilma kiristi vähän pinnaa, myös taas noita fake-tuoteiden myyjiä joka nurkassa, joissain kohdin TODELLA paljon turisteja. Hiku valuu valuu valuu… Duomoa käytiin kuvaas. Käytiin silloilla rannassa kuvailees. Ponte Vecchio kävästiin myös, hyvä ettei silta romahtanut siitä turistien määrästä. Ja taas täynnä niitä pariskunta-turistei ottaas yhteiskuvia. Mentiin toiselle rannalle, ostettiin pizzaa ja juotavaa ja mentiin pikkuiseen puistoon syömään jossa mummelit ja pappelit olivat kerääntyneet päivän juorukerhoon.

Toiselle puolelle takas, Uffizin viereen kahville, joka oli ehkä tähän mennessä matkan paras cafe latte. Piazza del Signorialle mentiin katselemaan makeita patsaita, + fake David-patsasta. Cellinin Perseus-patsas oli ehkä makein. Palazzo Vecchio oli myös siis samala aukiolla, ei jotenkin sopinut se linnamainen lookki siihen mestaan. Neptunus-suihkulähde oli myös siinä mutta oli vissiin vesiputket poikki ku ei vettä tippunut.

Mentiin kauppaan ostaa leipätarvikkeita ja hotellille sitten ilta/yöpalalle. Kahviautomaatin kahvi oli yllättävän hyvää. Miksi italian suikuissa on toi hätänaru? Miks just suihkus. En tajuu. Alussa Firenze otti kaaliin, mutta olo helpottui iltaan kohden kun ilma viileni ja turistit eivät olleet koko ajan niskan takana räpsimässä pariskunta-kuviaan. Nukkuun.

2.6. Firenze vaan jatkuu

Aamulla asemalle ostaan valmiiksi junaliput Roomaan. 20-30min joutu siellä jonottaan. Samalla siinä jutusteltiin amerikkalaisen pojan kanssa jolla oli sama kohde. Amerikkalaisia on muuten matkalla ollut aivan mielettömän paljon. Asemalta Santa Maria Novellaan. 2,5e sisään. Ei saanut kuvata. Muutamia hienoja Vasarin töitä. Kirkon perällä oli mesta jossa inkvisitot duunailtiin, eli “paholaiset” tuomittiin. Aikä jäätävä fiilis olla sellasen audiotorin mallisen huoneen keskellä. Kirkon lattialla paljon hautoja. Kirkon ulkopuolella myös todella erikoinen aurinkokello. Kahvia ja pullaa pienessä sympaattisessa kahvilassa. Cafe Oltrarno. Odoteltiin että sade vähän hellittäisi.

Sade hellitti, suuntana Palazzo Pitti. Palazzo Pitin edessä on yksi opaskirjojen mainitseman kirja/paperikauppa jossa piti olla makeita sketchbookkei ja marmoripaperia. Omasta mielestäni ei ollut. Ja marmoripaperikin on vähän liian kitshei. Mestan nimi oli Giannini Giulio & Figlio. Ei minun mielestä niin ihmeellinen paikka että pitäs mainita missään oppaas. Peruskrääsää. Tadaaaa, Palazzo Pitti. Noh tadaaaa, olikin joku jumalaisen ihmeellinen päivä ja se oli kiinni. Kiitos tästä. Mutta, ovessa luki että juuri nyt on Uffizi on auki vaikka sen pitäisi olla tänään kiinni. Jalkaa toisen eteen, hop hop hop hop!!!

Uffizin sisäpihalla. Kevyt skannaus, JONOT OLIVAT LYHYET! Hyökkäys jonoon ilman sotasuunnitelmaa. Samassa sai ihastella hienoi patsaita sisäpihalla Leonardo Da Vincistä ja Donatellosta. 5minuuttia jonotusta… ja… EI SAA OTTAA KUVIA!. Kiitos tästä taas. Botticellin teokset olivat parhaimmistoa, Venuksen syntymä, Primavera. Urbinon herttua ja herttuatar oli pieni ja yllätyksellisesti se oli kaksipuolinen taulu. Muutama Da Vincin varhainen teos ja sketch. Pari tuntia meni helposti. Hinta oli vain 6,5e eli todella hyvää vastinetta rahoille. Lopussa käytiin vielä ylhällä terassilla katselemassa näkymiä. Sitten kahville ja tonnikalaleivälle Palazzo Vecchion eteen. Pari nuorta aloittelevaa taiteilijaa siinä jotain sketsaili patsaita, ei kyl mitään ihan ykkösluokan kamaa tullut.

Mentiin Duomon portaille istuskeleen ja ihmetteleen turistien määrää. Duomo oli mennyt juuri kiinni joten eipi päästy jälleenkään sisään. Hotellilla tavattiin vihdoin sitten Riccardokin. Tiesi heti meikän nimenkin. Kyseli heti fiiliksiä, onko nälkä, onko puutteita etc. Mukavanoloinen heebo. Tsekkasin postit ja sillon huomasin myös että meiän serveri oli mennyt alas joten updeittiä ei voi laittaa matkan päältä.

Lähdettiin vielä pohjoiseen päin käveleen hotellilta. Piazza della Santissima Annunziatalle, eli mestaan mihin orpolapsia jätettiin. Vähän puisto kävelyä. Piazza di Santa Groce (todella keskiaikainen mesta) oli mestana seuraava, saman niminen kirkko siinä myös ja Danten patsas ottamassa heti ulkona vastaan tulijoita. Mentiin sieltä sitten takas Piazza della Signorialle odottaan ison orkesterin aloittamista. Otettiin jäätelöt ja kuunneltiin hetki. Todella hienoissa kulisseissa oli keikka. Mentiin vielä Piazza della Repubblicalle kuunteleen todella keksiliästä jazz-bändiä. Piti taas vähän euroja laittaa hattuun. Sitten annettin ropoja myös yhdelle asfalttitaiteilijalle joka oli piirtänyt katuun hienon teoksen. Onnen villisikaan käytiin rapsuttaan kärsästä. Pizza-slicet ja hotelliin nauraan matkalle otettuja videopätkiä.

Firenze hoods 3.6.

Harmaa päivä. Tihkutti vettä vähän väliä. Duomon jonot tsekattiin. Oli liian pitkät. Mentiin seuraavaan kirja/paperikauppaan nimeltä Scriptorium. Ja vóila. Sieltä löytyi SE sketchbook. Ihastuin heti. Käsintehtyä paperia, käsintehty kokonaisuus, nahkaa mmmm… pieni A5 koko, 44e hinta, mutta sain 40e. Näytin myyjälle omaan Moleskineä niin hymähteli vain “Joo, tiedä kyllä nuo” ja ilmeestä näkyi että eipä ole kovinkaan arvostettu bookki. Onnellisena lähdin ulos. Kierreltin kauppoja aika paljonkin. Viimeinen paperi/kirjakauppa mikä piti nähä oli Pineider, joka olikin nykyaikainen super-kallis trendi liike. n. 20-30kpl tyhjiä kirjekuoria hintaan 50e. Terve. Ja lukut monessa tuhannessa eurossa, joten terve ja hei hei.

Santa Crocen kirkkoon sitten sisälle, hinta 5e. Todella rahan arvoista. Iso kokonaisuus, Danten, Michelangelon ja Galileo Galilein haudat. Mieletöntä. Lattia myös täynnä hautoja. Sai jopa kuvatakkin. JES! Canon paukkuun. 1294 alotettu rakentaan ja valmiiksi saatu vasta 1450. Pitkä proggis. 1800-luvulla vielä duunattu koko etuosa uusiksi, siksi se näyttääkin vähän oudolta kun katsoo kirkon muita osia. Michelangelon hauta oli hieno, Vasarin suunnittelema, ja siinä oli tuotu esiin Michen alat, eli arkkitehti, taiteilija ja veistäjä. Jotain samalaista vois kehitellä itellekkin ;)

Kahvit ja panniinit Caffe´ Bistrotissa. Kaupunki kiertelyä. Duomon jono oli lyhyt joten jälleen päätön hyökkäys jonon hännille. Duomoon ei maksanut mitään joka oli hyvä asia koska vaikka kirkko on todella hieno ulkoa niin sisältä aivan mitäänsanomaton. Kasa harmaata kiveä. Polvi ei kestänyt kupoliin menoa, mutta ehkä olisi voinut olla ihan jees juttu. Jätettiin silti väliin ja naureskeltiin todella säätäjä-japanilais-isää joka otti perhekuvia, oli jalustat, setit, ajastimet, tarkat kuvakulmat ja NYT KAIKKI KUVAAN! Joku hämärä kamerakerhokin kokoontui Duomon ulkopuolella halpoine kameroineen ja mielettömän pitkillä putkineen. FMR kirja/paperikauppakin tsekattiin, ei hyvä, ei kannata mennä. Primi Piatilla kahvit ja mestassa oli aikamoinen puluongelma kun ne tuli joka kolosta sinne ulkokahvilaan. Saatiin me asiakkaatkin niitä hätyytellä pois.

Vähän yritin koomassa olevaani taiteilijahenkeä herättää henkiin uudella sketchbookillani Piazza Saint Lorenzolla, mutta aika hankala alku oli. Ei tullut haluttua tyyliä, heh heh. Tarvii treeniä. Hotellia kohti, ja matkalla käytiin skandinaavialaista designiä myyvässä liikkeessä. Aivan täynnä Marimekon settejä. Yks hieno laukkuliike myi makeita nahkaisia olkalaukkuja, harmitti kyllä etten ostanut. Liikkeen omistajan suvulla oli pitkät perinteet niiden teossa (näkyi myös hinnassa) ja laatu oli todella tarkkaa. Pattiin otti kun en ostanut sitä yhtä laukkua sieltä. Shit.

Tutustuttiin myös Riccardon veljeen Leonardoon kun saavuttiin hotellille. Opetettiin sille sanomaan “kiitos”, ja puhuttiin siitä että miksi yhtäkkiä hänen hotelliinsa on tullut paljon suomalaisia viime aikoina.

Myöhemmin sitten pienen levon jälkeen lähdimme ravintolan hakuun. Kysyttiin Riccardolta ehdotuksia, niin parin korttelin päässä olisi todella hyvä rafla nimeltä Zaza. Saatiin myös sateenvarjo lainaan koska vettä tuli aika ahkerasti. Vähän joutu ravintolaan jonottaan mutta alakerrasta saatiin paikka. Vettä, talon chiantia, tapasmainen setti alkuun ja sitten isot pasta-annokset. Makoisaa. Suurisuiset amerikanteinit puhuivat lujaa puhelimeen toisessa pöydässä, ja vielä niin että kuunnellaan asiat korvalla sitten siirretään puhelin suun eteen walkie-talkien tyylimäisesti kun vastataan asiaan. Melkein kuin katsoisi Diili-ohjelmaa livenä. Safkat makso 42e, tipityksen kera tasan 50e. Hotelliin, kiitokset Riccardolle, suihkuun, tsekattiin Rooman mestoja valmiiksi. Levolle.

4.6. Roomaan ne kaikki rautatiet vievät

Aamulla meinattiin mennä ekaksi väärään junaan koska aikataulunäytössä ei näkynyt meidän juna laisinkaan. Vasta kun juna tuli myöhässä paikalle, niin sitten poksahti oikea raide näytölle. Jäätiin seisoon siksi aikaa kunnes kaikki muut matkustajat pääsivät istumaan, koska meillä ei taaskaan ollut paikkalippuja. Joku paikallinen sai aika älämölön aikaiseksi konduktöörin kanssa kun ei ollut maksanut lippuaan. Sakkojahan siitä pukkasi.

Päästiin Roomaan niin pukkasi taas perus yli 30° lämpöä. Rautatieasema oli todella nykyaikainen. Assalta vasemmalle ja kohti hotellia, rinkat, pitkä matka, hullut lämpötilat, kaljua kuumotti. Olikin vähän pitempi matka mitä ensiksi kartalta näytti. Hotelli Rosetta kuitenkin löytyi. Ihan sisäpiha ja mukava täti odottamassa, ja varmaan hänen isoäitinsä siinä istuskeli myös aulassa. Perhehotelli. Isoin huone mitä koko matkalla ollut ja vielä isompi vessa/suihku. Laukkujen purku ja ulos.

Ekana löyty Pantheon “Jumalten temppeli”, itseasiassa se löytyi “McDonald´s Pantheon”-kyltin avulla. Mäkkärissä ei kuitenkaan käyty. Pantheon oli niin ulkoa kuin sisältäkin upea ilmestys. Se reikä kupolissa “The Great Eye”, Raphaelin hauta, koko kokonaisuus. Ja ilmanen. Kävästiin sen jälkeen Sparissa ostaas eväitä, jugurttia, karkkia, leipää. Etittiin puistoa aika pitkän matkaa mutta eipi löytynyt penkin penkkiä mihin istahtaa. Sitten mentiinkin Ponte Umberta I:n sillasta alas joelle ja sinne syömään, ylirauhallinen alue kun koko mestassa ei ollut kuin kaksi vanhaa mummoa maalailemassa maisematauluja.

Sitten toisella sillalta toiselle puolelle jokea ja kohti Vatikaania. Pietarin kirkon kupoli kasvoi ja kasvoi kun käveli lähemmäs. Piazza San Pietro oli vähän pienempi mitä odotin valokuvista nähneenä. Johtuen varmaankin laajakulmalinssin “efektistä” tehdä paikoista vähän isomman näköisempiä. Mutta siis oli se siltinkin pirun iso mesta. Paljon tuli kyllä kuvattua siinä. Päätettiin myös kokeilla mennä kirkkoon sisään, Heidillä vähän siinä ja siinä että oliko paavin hyväksymät kristillisten periaatteiden mukaiset asusteet. Ja sisään päästiin, lyhyt jono jälleen. Kirkko sisältä oli… KÄSITTÄMÄTÖN! (ja ilmanen, hih hih) Sisään kun tultiin niin joki kuoro siinä heitti pienet ääninäytteetkin, kaiku-efektiä riitti ihan mukavasti. Kamera laukoi kuvaa aika tiuhaan. Michelangelon Pietá teos oli myös siellä jonka se värkkäs 24-vuotiaana. Ripittäytymistä pääsi harrastaan myös siellä monella eri kielellä. Ulkopuolella bongattiin myös sveitsiläiskaartilaisia jotka oli turistien objektiivine tulituksen kohteena.

Kun käveltiin Vatikaanista pois Via della Conciliazionea niin yhtäkkiä paikalle parkkeeraa noin toistakymmentä Ferraria, niillä oli joku ihme kokoontumisajot siinä. En maininnut heille että en omista edes ajokorttia. Pienen matkan päästä niistä samalla kadulla oli sitten jokin vähän korkeamman luokan pippalot punaisine mattoineen ja kuvaajineen.

Fontana di Trevi oli seuraavaksi nokan edessä, ja niin oli myös tsiljoona turistiakin, hyvä että edes jotain näky koko suihkulähteestä. Hauskaa oli pari tenukeppiä joilla oli sellaset teleskooppipihdit joilla ne noukki isoimpia rahoja sieltä. Siinä vaiheessa ymmärsin olla heittämättä sinne latiakaan. Sen läheltä käytiin hakeen panniini-ateriat Mr. Paninista. Palattiin hotellille todella uupuneina. Ja kuis ollakkaan niin ei saatu toista sisäovea auki avaimella… noh, pyytämään sitten apua respasta. Sieltä lähti mies mukaan näyttämään kikka-konstit että kuinka avain toimii. Työntöä, vetoa, vähän nostoa ja kevyttä wänkkäämistä. Auki. Suihku. Ruoka. Maate. Uupumus.

Rooma 4.4.

1130 lähtö. Aamukahvit tien toisella puolella. Kaks lattea ja yksi croisantti 11,50e. Aikamoista menoa oli kadulla, liikennepoliisi yritti pitää järjestystä, turhautuneena. Autoja tööttäsi, huutoa, käsimerkkejä etc. Tuuli vei meidät kohti Colosseumia joka oli ihan meidän hotellin nurkilla. Jälleen uli näkemys-elämys. Nuoret juipit yritti meitä saada jonon ohi ja jollekkin opastetulle kierrokselle… jäbät näytti sen verran “en ole kovinkaan historiaa ikinä lukenut”-tyylisiltä että ei menty mukaan tiimiin. Kierrettiin koko mesta eka ympäri ja sitten mentiin jonoon. Noh, eka jonohan on vasta turvatarkastus jono, ja sen jälkeen alkaa vasta THE JONO. Ehkä 40min meni siinä sitten. Yhdistelmälippu (Colosseum, Palatino ja Roman Forum) maksoi 11e per pää.

Ylös, alas, ympäri Colosseumia. Hieno mestaa. Salakuunneltiin yhtä vanhaa englantilaista opasta, kymmeniätuhansia eläimiä tapettu, joistain maista jopa viimeiseen yksilöön asti. Kierroksen jälkeen vielä kevyt historiallinen näyttely. Hassulta tuntui miettiä kun ne täytti sen vedellä ja macho-gladiaattori siellä tappeli joiden soutoveneiden kera. That some crazy shit! Roma Forumille mentiin kuivan leivän voimin. Roman Forum oli iso alue jossa oli paljon kivikasoja. Ei inspiroinut yhtään, pelkkiä tiiliskiviä ympäriinsä. Todella tylsä. Sentäs loppuosassa oli vähän isompia rakennelmia. Mutta kokonaisuudessaan sen oloinen että olisi voinut jättää väliin. Vittorion monumentti kävästiin vielä tsekkaas, eli Isoa Hääkakkua. Sieltä ylhältä saa hienoja kuvia itse palatsista. Tylsyyden puuskissa suunnattiin hotellille parin tunnin tauolle.

Kierros kaupungilla jatkui. Joku turistiryhmän vanhempi nainen heitti hyvät lennot johonkin katukivetykseen, ei käynyt kuinkaan. Piazza di San Silvestrolle kun tultiin niin yhden kahvilan tarjoilija heilutti mulle, noh, heilutin sitten takasin ja mentiin kahville. Hyvät oli kahvit ja ilmaset keksit vielä päälle. Vähän käveltiin sitten vinoon mutta löydettiin Espanjalaiset portaat. Pieni suihkulähde edessä, portaat täynnä ihmisiä, krääsän ja ruusujen myyjiä ärsytykseen asti. Portaat ylös ja niiden vieressä oli jokin klubi jossa oli terassi täynnä aika vakuuttavan oloista sakkia, shampanja-pippalot ja iltapuku-tyyliä. Portaiden yläpäässä oli kirkko jossa oli juuri messu menossa, Trinit dei Monti. Sisään vaan ja parit kuvat sieltä. Tultiin alas ja jatkettiin siitä suoraan tietä, Via Gondotti, jossa oli sitten taas vähän kalliimpien liikkeiden aluetta. Vuittonin liikkeen ikkunassa oli niin makeet LCD-paneeleista tehdyt portaat että piti ottaa ihan videota muistiin.

Piazza Navona oli seuraava, pääkohde obeliski + patsaat oli remontin alla. Jengiä oli aika hyvin taas ja katutaiteilijoita. Kävästiin Sant Agnessan kirkossa jossa oli yömessu menossa, taas hiivittiin sisään ja vähän kuvailin, huomasin samantien että kameran laukaisin pitää aika mukavaa ääntä sellaisella kaikukammiossa. Hieno messu oli, nunnia, suitsukkeita ja sen sellasta.

Iltakävely jatkui Area Sacra di Largo Argentinalle jossa oli pienimuotoiset arkeologiset kaivaukset myös. Viereinen setä siinä leikki laserkynällä jolla se kiusasi kissoja joita oli kaivauksella, kymmenisen kissaa juoksenteli valopisteen perässä aivan hulluna. Käveltiin takaisin hotellia kohti, ostettiin persikoita ja mentiin katsomaan Colosseumia yöllä. Hyvät oli valaistukset ja krääsän-myyjät oli nyt vaihtaneet tuotteensa kameranjalustoihin. Nerokasta. Ostettiin sitten matkan ekat hampurilaiset kun sellanen mesta sattu eteen, jokin paikallinen snäkäri se oli ja mehevät pihvit.

6.6. Perjantai Rooma

Aamulla piti hätistellä ei-englantia-puhuva siivoja ensiksi pois. Samaan paikkaan taas aamukahville. Tarjoilija jopa muisti viime tilauksen, joten otettiin samat. Lähdettiin sitten käveleen kohti Trastevereä. Kävästiin siinä kirkossakin missä on se “Totuuden suu” Basilica Santa Mariassa. Hyvä se jono siellä, jokainen sai ottaa vain yhden kuvan ja sitten oli seuraavan vuoro, ja kaikki kiltisti lahjoitti 0,5e kirstuun. Kirkon sisällä oli yksi hauta jossa oli laitettu haudatun kallo esille. Isola Tiberinalle saaren kautta sitten Trastevereen. Ilma oli taas niinkuin liikkuvassa saunassa liikkuisi. Trasteverestä ei voi muuta sanoa että siellä oli todella hyvä henki, ei niinkään mitään nähtävyyksiä mutta fiilis oli hyvä.

Suunnattiin sitten kohti Vatikaania jälleen, kohteena Sikstuksen kappeli. Noh, se Vatikaanin Museo oli sitten siellä Vatikaanin ihan toisella puolella, jalat alkoi oleen aika kipeenä kävelemisestä, monta tuntia kävelty putkeen ilman taukoja. Museoon oli lyhyt jono, mutta hinta oli suolaiset 14e. Turvatarkastus ja sitten sisälle palloileen. Aika vauhdilla mentiin läpi karttahuoneet, mattohuoneet, koruhuoneet ja muita teemahuoneita, Sikstuksen kappeli oli meidän pääkohde. Muutama Dalin ja Baconin työkin tuli siinä vastaan jota piti pysähtyä tarkistelemaan, vaikka en niin Dalista välitäkkään. Huoneita ennen Sikstuksen kappelia oli pirun monta, mutta kappelin kyltti aina viittoi eteenpäin ja eteenpäin, ohi matkamuistotiskien tietenkin. Kaikkialla sai ottaa valokuvia… mutta… paitsi siellä Sikstuksen kappelissa. Kiitos tästä. Michelangelo oli kyllä makeet duunit sinne värkännyt, paikka oli kyllä aika hämärä joten ihan parasta visuaalista ilmestystä sieltä ei saanut. Tuon museon kun oli nähnyt niin miettii kuinka paljon sillä mestalla on rahaa… käsittämättömät määrät aarteita ja taidetta. Joten en jättänyt kolehtiin rahaa.

Kun kerran oltiin Vatikaanis ni pistettiin postikortit sieltä lähtemään. Pienen kävelyn jälkeen vihdoin päästiin kahvitauolle, 4-5 tuntia kävelyä putkeen joten tauon paikka oli paikallaan. Kahvin jälkeen vielä megalomaaniset jätskit, 2e, käteen ja kävely jatkui. Piazza del Popololle tsekkaan obeliskia ja sitten siitä Villa Boghesen puistoon joka oli iso virhe. Tylsä paikka ja eikä loppua näkynyt. Oltiin ihan metsässä jossain vaiheessa, ainoastaan iso tie meni vieressä jossa ei voinut kävellä. Luojan kiitos tuli jonkun matkan jälkeen kävelytie vastaan josta päästiin sitten takaisin keskustaan, olin jo menettämässä toivoani ja henkeäni. Ekat rakotkin tuli jalkoihin. Tietää että oli kävellyt.

Kävästiin kaupasta hakees mini-pullo punaviiniä, mehua, keksejä. Kävästiin hotelilla suihkussa ja lähdettiin ettiin safkaa. Läheltä löytyi laadukas mesta nimeltä Massenzio, vedettiin pitemmän kaavan mukaan ja hintaa tuli 71e punkkupullon kera.
Hotellille kun pääsi ni jalat huusi ja väsy iski äkkiä.

7.6. Roomaa vielä vähän

Aamulla taas sama siivoja iski aikaisin sisään. Hus hus, pois pois. Jälleen samaan kahvilaan, mutta vähän eri annoksella. Lähdettiin tsekkaan tuo Circo Massimo. Eihän siellä ollut mitään, ei edes kivikasoja, pelkät kummut ja pururata. That´s it. Sitten kävästiin tsekkaamassa “huikasevan hyvin säilynyt” Domus Aurea. Jaa, no ei todellakaan ollut, yks seinä oli pystys juuri ja juuri, ja sekin enemmän tiilikasa. Ei oikein jaksa mielikuvitusta tuunata sellaseen kuntoon että alkais visioimaan niitä mahtavia rakennuksia siihen kun lähtökohdatkin on sen verran haikeat.

Kävästiin hotelilla mutka kun oli matkan varrella. Otettiin sitten kohteeksi Santa Maria della Concezionen kirkko jossa on luista tehty vähän sisustusta. Matkalla pysähdyttiin tsekkaan neljän suihkulähteen aukio, San Carlo alle Quattro Fontane, ei mikään ihmeellinen teos mutta siinä oli japanilainen nuori kundi sketsailemassa ja pari kertaa pääsin vilaisemaan sen työtä, mielettömän makeesti oli skissailut sen yhden lähteen. Taitoa selkeästi oli. Sitten kahvit Pepys Barissa, sitten pienen harhailun jälkeen löytyi se “luukirkko”. Itse kirkossa ei ollut mitään. Ja se luusisustus oli aika löysä veto, eikä saanut kuvata. Olikohan siinä nyt neljä vai viisi pientä huonetta jossa oli kasat luita pistetty vähän jonkilaiseen muotoon. Jotenkin näytti aika väkisten väännetyltä idealta. Lahjoitusta en antanut, no photos, no money. Sorry.

Saavuttiin meidän hotellin tielle ja siellähän oli sitten n. 20 000 ihmisen gay-party-kulkue. Huh huh, jengiä riitti, rekka-autojen lavoissa bileitä ja kiksusormet heilui. Ja yhdessä kohtaan reggea-pojat tuli pienellä avolava-Hiacella jointit huulessa laulaen iloista sanomaa. Hyppäsin sekaan ottaan kuvia. Kulkueen perässä tuli sitten mellakkapoliisit ja niitten perässä tuli siivousautot. Sitten hotelille pakkaan ja kävin maksaas hotellin laskun. Sitten oli aika pistää pillit pussiin ja levolle koska taksi on tilattu 0630 hotellin ovelle.

8.6 Matka loppuu

0545 hereille ja taksiin. Taksikuski tsekkas tarkemmat tiedot meidän lennosta nopeasti kännykälle ja pisti kaasua. Hienommanpuoleinen tilataksi oli ja kuskikin aika agentin oloinen. Matkalla nähtiin hieno Basilica San Paolo ja sitten EUR-alueen sen hienon ison modernin talon, Palazzo della Civilta Italianan. Oppaissa sanottiin että matka kentälle kestää 30min-2tuntia. Noh, meillä meni 20min. Eli aika sähäkkä kuski oli.

Check-iniin ja sit oli 2,5t aikaa tappaa. Vähän kahvittelua, vähän hajuvesiä ja sen sellasta. Ei oikein mitään kivaa ostettavaa. Parit uutislehdet hain. Koneesta sai vielä Iltalehdenkin josta sai vähän uutisnälkään ravintoa.

Helsingissä päästiin suoraan hypättyä junaan. Ja se junamatka tuntui maaaaaailman pisimmältä, loppu ei näkynyt. Surffasin Touchilla melkein koko matkan.

Kotona. Maitoa kioskilta. Taksiin. Kotiin juomaan maitoa. Seuraavana päivän töihin.

Loppukaneetti

Näin se kaksiviikkoa meni. Kaikki meni nappiin, tuli nähtyä enemmän mitä odottikaan, ihmiset oli mukavia, jonot oli lyhyitä, rahaa ei mennyt paljoa, joskus oli vähän liian kuuma, vettä tuli ihan pikkuisen, kahvi oli hyvää ja ruoka maistui. Eikä tullut edes kiire vaikka niinkin monta paikkaa tuli käytyä läpi. Zurichissä ja Venetsiassa olisi voinut vielä yhdet yöt viipyä kauemmin.

Seuraavaksi sitten vuorossa kirsikkana kakun päälle, eli matkakuvat. Joitakin on jo valmiina, mutta ei läheskään vielä kaikki. Kuvia tuli PALJON.

Jos jaksoit lukea tänne asti niin seuraavaksi voitkin alkaa lukemaan Päätalon Iijoki-sarjaa ;)

kommentoi -- kommentteja (1)

Tänään olikin sitten autoilupäivä. Eli lähdettiin kiertää Itävaltaa. Aamulla kymmeneltä läjtö ja ilta yhdeksältä takas. Kävästiin Hohenwerfen linnassa, oli korkea, oli kotkia, oli maisemia ja päivän ekat cafe lattet siellä. Sitten Zell am See cityyn ostaan safkaa. Josta jatkettiin Uttendorf kylään lammelle syömään. Hanna kävi uimassa, me muut safkailimme. Mittari näytti taatusti about 35astetta, eli ei paljoa auringossa uskaltanut olla, ja kiitos ilmastoinnista autossa! Siitä jatkettiin Krimmlin putkousille, euroopan korkeimmat kenties. Aika makee mesta, ja sai ilmaset suihkut siinä sitten. Vedettiin sitten vielä serpentiinitietä ylös vuorta, päästiin n. 1600m ja shoottailtiin kuvia. Siellä näytti paikallisilla motoristeilla olla huvina vääntää niitä kiemurateitä tuhatta ja sataa. Noh, sitten matka oli päätepisteessä ja lähdettiin takas päin. Näin tarina lyhyesti tästä päivästä.

Huomenna sitten 0704 junaan kohti Villachia ja josta jatkuu Venetsiaan. Eli pitää herätä taas törkeen aikasin… yök. Toivotaan kevyttä ilmaa huomenna ettei junaan kuole, koska Zurich-Salzburg juna oli vähän liian kuuma.

Kattotaan saanko Venetsiasta päivitystä tulee. Hotellissa ei ainakaan ole nettiä, joten ehkä joku hämy nettimesta pitää jossain vaihees siellä etsiä käsiin. Kaksi yötä siis Venetsiassa.

Heippa taas.

kommentoi -- kommentteja (0)